Iisalmen Kameraseuran aktiivinen puurtaja, Pentti Koppinen, on takonut talvikuukausina nälkäisimpien päähän photoshoppioppia.
Joidenkin mielestä Photoshop on jokseenkin turha ohjelma, kun Lightroom on keksitty. Niinkin voi ajatella, sillä Lightroom on oiva työkalu erityisesti kuvien säätämiseen ja arkistoimiseen.
Kun tulin Iisalmen Kameraseuran jäseneksi yli 10 vuotta sitten, kyselin pohtoshoppioppia, koska en osannut tehdä Photoshopilla mitään, ja Adobessa vasta aihioitiin hahmoja siitä, millainen Lightroom voisi olla. Silloin seuran konkarit sanoivat, että heillä on ollut tapana opetella itse nämä ohjelmat. Vaikersin sen jälkeenkin, mutta kursseja ei järjestetty.
Vaivalloinen tie Photoshop Elementsin kautta Creative Cloudiin eteni aluksi kokeilujen ja epäonnistumisten sekä kovan uurastuksen kautta. Kun Kamera-lehdessä ja netin eri foorumeilla alkoi vilahdella Lightroomin nimi, suhtauduin siihen välinpitämättömästi ja vähän kummastelin, mistä valohuoneesta oli kyse.
Kun Koppisen Pentti sai järjestettyä LR-kurssin, kiinnostuin kovasti. Ostin valokuvaaja Pekka Potkan LR-kirjan. Kävin softan kanssa kirjan sivu-sivulta läpi ja innostuin. Tärkeintä tietysti oli kuvien säätäminen, mutta lähes yhtä merkittävää minulle oli ohjelman huima tietokanta.
Paneuduin tietokantaan ja rakensin ihan omien kuvieni näköisen avainsanahierarkian, joka jalostuu aina, kun olen tuonut ohjelmaan uusia kuvia. Kirjoitin avainsanat myös jo arkistossa olleille muutamalle tuhannelle kuvalla. Nyt noin 26 000 kuvan joukosta löytyy nopeasti mikä tahansa otos. Kuvien latauksen jälkeen kannattaa kuluttaa aikaa metadatan täydentämiseen, mistä on kosolti hyötyä sitten, kun jokin kuva on nopeasti löydettävä. Latauksen jälkeen kuvista on otettava pari varmuuskopiota ulkoisille levyille, ja avainsanoituksen jälkeen ohjelman katalogista varmuuskopiot. Kuvakatalogissani on jo hierarkisessa järjestyksessä noin 4 000 sanaa.
Milloin tahansa muuttaakin vanhan kuvan säätöjä tai sanoittaa kuvia uudelleen, täydennykset tallentuvat ohjelman katalogiin. Nerokasta.
Talvikauden tuhersin Photoshopin kimpussa, sovelsin Pentin oppeja yhdessä Youtube-virtuoosien neuvojen kanssa. Käytän photaria muun muassa, kun teen kuvallisia julisteita ja kaikennäköisiä kortteja. Tietysti joskus kuvaakin on rassattava. Aina LR:stä ei löydy sopivaa työkalua.
Jotta asia ei olisi liian monimutkainen, kuvasin talvikaudella muutaman videon ja editoin ne Adoben Premiere Elementsillä. Ja jos vielä yksinkertaistaa, niin opiskelen parhaillaan Cubase Elements -nimistä äänisekvensseriohjelmaa, jolla rustailen ajoittain äänimaisemia paikallisradioihin. Käytän sitä tietysti myös omien videoiden äänenkäsittelytyökaluna.
Kiitos, Pentti, että olet syvästi sukeltanut opettajana kuvasoftien syövereihin ja tarjonnut meille valmiita sabloneita.
Valokuvauksesta on tullut tekniikkaa. Kun sotkee itsensä pysähtyneeseen ja liikkuvaan kuvaan ja vielä äänimaailmaan, niin koulutus ei ole pahitteeksi.
Yksi aika oleellinen tahtoo unohtua tässä hötäkässä: valokuvaaminen.
Ilpo Rytkönen
Jätä kommentti