Kierrän sen myötä päivään ja sitten vasta päivään. Katson molemmin puolin, välillä kaikista kulmista. Kahden polun välissä on luonnon kasvattama kieloesiintymä. Mietin sopivaa ratkaisua sen tallentamiseksi. Tällä kertaa ottaa aikaa saada konkretiaksi oma visio. Aloitan yleiskuvilla, joihin käytän aukkoa f 5.6. Tuttu ja turvallinen läheltä kuvattaessa. Pehmentää tarpeeksi hyvin taustaa ja luo mukavasti syväterävyyttä. Ajallaan sitten päädyn testailemaan syvemmin miten eri aukkoluvut vaikkutavat kuvan ilmeeseen. F 2.0 luo pehmeän ja esteettisesti miellyttävän lopputuloksen. Yleisesti, mutta ei yleistäen monet ovat mieltyneet juuri tällaiseen ilmaisuun. Vaihdan aukko luvuksi 8 ja ilme muuttuu täysin. Ei mielestäni kuitenkaan huonompaan suuntaa, lähinnä vain erilaisemmaksi. Näin pienellä aukolla läheltä kuvatessa täytyy vain huolehtia siitä, että tausta on ”järjestyksessä”.
f 2.0 f 8.0
Kuvailen vielä jonkin aikaa ja keskustelen hyttysten kanssa kiusaamisen tyhmyydestä. Lopulta lopetettuani palaan sadan metrin päässä olevan polkupyöräni luokse. Päätän vielä ottaa muutaman kuvan ja totean, että aukolla 2.8 päästään aika lähelle syvintä ydintä lähikuvauksessa.
Jätä kommentti