Sain eilen uusimman Luontokuvalehden käsiini. Normaalisti selailen lehden pikaisesti läpi eli katselen kuvia mutta nyt kun aukaisin kannen niin Esa Mälkösen pääkirjoitus sai minut havahtumaan, nyt puhutaan aivan varmasti minusta. Kirjoituksen otsikko oli RAW-JÄÄRÄT. Esan mukaan ne on tyyppejä jotka ei voi ymmärtää että joku kuvaa jpg-kuvia. Hitto, minusta taidetaan puhua. Kirjoitus eteni keskustelun tyylisesti jäärän kanssa.
– Milloin itse viimeksi kuvasit jpg-kuvia?
– En koskaan. Tai en ainakaan vuosikymmeneen.
– Mistä voit tietää millainen tämän päivän jpg-orginaali on?
– Ei kannata edes kokeilla, jpg on vain kameranvalmistajien insinöörien arvaus, millainen kuvan tulee olla.
Enpä muista milloinkaan jutelleeni asiasta Esa Mälkösen kanssa, siis meitä täytyy olla muitakin samalla tavalla ajattelevia. Lohduttavaa etten ole ainoa jäärä.
Kirjotus eteni, ”monelle voi olla paljon tärkeämpää itse kuvaaminen ulkoilmassa kuin kuvien hienosäätäminen koneen ääressä”. Minulle molemmat on tärkeitä, en ehkä olekaan ihan umpijäärä.
”Suuri ongelma monille meistä on , että kuvia tulee enemmän kuin vanhoja ehtii käsitellä. Silloin voi puntaroida, kannattako aina käyttää työläämpää raw:ia. Yleensä hetki ”teen kun on aikaa” jää tulematta.”
LR:ssä näkyisi olevan huhtikuulta Hailuodon reissulta 1314 kuvaa käymättä läpi. Toukokuulta Hailuodosta 169 kuvaa, kesäkuulta Limingan lahdelta 320 kuvaa, Säynäjäsuolta 115 kuvaa Hossasta 243 kuvaa ja monia muita pienempiä kuvauksia. Seuran Kuusamo kuvat olin kuitenkin käynyt välistä läpi. Sen verran jäärä olen että kaikesta huolimatta aion edelleen kuvata raw:ina, enkä Twitteriin mene.
Oli lehdessä tietysti muutakin mielenkiintoista, vuoden luontokuva 2017 finalisteissa näytti olevan Ville Heikkisen ”Sateen jälkeen suolla”. Liekö meidän Villen kuva? Kuvan tunnelma oli ainakin semmoinen että olisipa voinut ollakin.
-Jari
Kommentti
Upea kuva, mutta ei minun. RAW!