Metsämaa on lähes hautautunut lumen alle. Verkkaisesti nostelen lumikenkiä ja teen matkaa. Kamera on kiinnitettynä valjaissa kylkeä vasten. Tallennan maiseman sieltä, toisen täältä ja melkein putoan pari metriä syvään korpipuroon. Alan tutkailla puroa syvällisemmin. Tiedän, että se saa alkunsa lähteestä. Kiinnitän polarisaatio suotimen linssiin ja näin saan veden erinomaisen läpinäkyväksi. Puron pohja osoittautuu hyvin kuvakselliseksi.
Viimein purosta irti päästyäni olen jälleen siirtynyt syvemmälle metsän uumeniin. Kulkuni käy kalvakkaana loistavan lahottajasieni ryppään luokse. Kyllä sydäntalven luonto tarjoilee monenlaista kuvattavaa. Kuvaamisen lomassa pohdiskelen käynnissä olevaa vuoden luontokuva kilpailua. Taidetta luonnosta sarja on palautunut nimeen sommittelu ja muoto. Ja näin ollen voisi kategoriana olla se osuvin suurimmalle osalle tämän reissun kuvista.
Jätä kommentti