Seuran kesäretki suuntautui Pohjois-Karjalaan, Lieksaan, Erä-Eeron kuvauskojuille. Kolmen autokunnan, 10 innokkaan kuvaajan voimin lähdimme kohti uusia seikkailuja, toiveena nähdä ja kuvata yönseudun aikana petoeläimiä, ainakin ahmaa ja karhua.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Nurmeksen Bomba, jossa nautimme noutopöydästä erittäin maittavan lounaan. Täysin vatsoin lähdimme ajelemaan kohti Lieksaa ja siellä Erä-Eeron Keljanpuron kämppää, jonne saavuimme täsmällisesti klo 14. Kokoonnuimme kämpän tupaan kuulemaan Eero Kortelaisen opastusta kojuille saapumisesta ja kojuilla olemisesta. Keskeisimmät muistettavat asiat olivat; hiljaisuus, naamaa ei saa viedä ikkunaan kiinni, miehet eivät saa pissata seisaaltaan kuivakäymälässä ja aamulla ei saa lähteä kojusta ennen kello kahdeksaa. Ohjeet sisäistettyämme joimme piirakkakahvit ja lähdimme pienen ajomatkan päässä oleville Uuronlammen kuvauskojuille. Hieman leijaili perhosia vatsassa, kuinkahan tässä käy, tokkohan näemme lainkaan petoeläimiä?
Parkkipaikalle saavuttuamme otimme autosta tulevana yönseutuna tarvittavat tavarat kantoon ja laskeuduimme Uuronlammen rannassa sijaitseville kuvauskojuille. Käytössämme oli kaksi kojua, joissa kukin sai istuma- ja kuvauspaikan. Niin alkoi kaluston virittäminen kuvauskuntoon, kamera tukevasti kiinni kiinnitystelineeseen ja objektiivi sojottamaan ulos aukkopussista. Levittelimme vara-akut, muistikortit ja eväät käsien ulottuville.
Keljanpuron kämppä
Pian lähdemme kuvauskojuille. Kuva Erkki Shemeikka
Sitten alkoi toiveikas odotus. Sorsaperhe uiskenteli rantavedessä, lokit kaartelivat lammen yllä, korpit raakkuivat kelopuissa, västäräkki hyppeli ruohikossa, rantasipi kuljeskeli kaatuneiden rantapuiden rungoilla ja kävipä siinä närhikin etsimässä herkkupalaa. Kuuden aikaan illalla metsän siimeksestä ilmestyi ensimmäinen ahma näkyviin. Kamerat alkoivat villisti rätisemään ja muistikorttien puskurit olivat tiukoilla. Ensimmäisen ahman vierailuaika oli lyhyt, suupalan saatuaan ahma palasi takaisin lammen toiselle puolen metsän siimekseen.
Illan mittaan näimme useita ahmoja ja saimme koko joukon enemmän tai vähemmän hyviä kuvia. Illan hämärtyessä alkoi makuulavitsa kutsua puoleensa. Minäkin kömmin yläpetille ja oikaisin selkäni. Pian kuului hiljainen kuiske: ”KARHU…”. Ei kun asemiin ja kuvaamaan hämärän keskellä liikkuvaa, pienoisehkoa karhua, joka saapui hakemaan oman osansa syöttinä olevista makupaloista.
Karhu käyskenteli pimeän tullen
Korpit
Pimeimpinä yön tunteina taisi itse kukin hieman torkahtaa. Aamuhämärissä tuli kolmen ahman porukka viihdyttämään kuvaajia. Näillä yksilöillä tuntui olevan virtaa juoksennella. Joku heittäytyi kelon juurella selälleen, tassut taivasta kohden. Varovaisia ahmat tosin olivat, kuuntelivat ja katselivat kojuille päin, varsinkin tullessaan ihan siihen muutaman metrin päähän kojun seinästä. Kaikki tarjolla olevat ruokavarastot läpikäytyään ahmaporukka lähti metsän uumeniin, takaisin sinne mistä tulivatkin.
Terve!
Jano yllätti ahmat
Kiitos Nikelle matkanjärjestelyistä.
Kiitos kaikille mukana olleille: Nikke, Erkki, Kalevi, Tiina, Jari, Veli, Seija, Anne ja Suvi.
Teimme yhdessä reissusta hienon ja ikimuistoisen kokemuksen!
Jätä kommentti