Talvikuvausmatkamme suuntautui tällä kertaa Kuusamon upeaan luontoon.
Majoituspaikaksi saimme Tiinan ansiosta hienon hirsilinnan Rukalta.
Kimppakyydit lähtivät pohjoista kohti, mikä ennemmin mikä myöhemmin. Matkalaisten WhatsAppryhmään alkoi tipahdella väliaikatietoja jo aamupäivällä Helenan ja Matin ollessa ensimmäisinä liikkeellä. Viimeisessä autossa Kuusamoon saapuivat myös mökin avaimet, joita odotellessa uutterat miehemme olivat tehneet mökin ympäristössä lumitöitä ja arvailleet mahdollista sisäänkäynnin sijaintia. Hieman tulkinnanvarainen osoitetieto piti avaimia odotelleen porukan jännityksessä; tehtiinköhän naapurimökin lumityöt?
Torstai-ilta vietettiin mökin lämpimässä tulevaa viikonloppua suunnitellen, saunoen ja iltapaloja napostellen. Valitsimme perjantain ensimmäiseksi kuvauskohteeksi Kitkajoen Myllykosken.
Kävelymatkaa Myllykoskelle Oulangan Basecampista tuli puolisen kilometriä leveää ja paljon käytettyä polkua pitkin. Koski kohisi komeana ja kameroiden muistikortit saivat täytettä. Pari paikalla ruokaillutta koskikaraa saivat toimia malleina innokkaille kuvaajille. Myllytuvan ympärillä hääri monenkirjavaa ja monenkielistä matkaajaa. Taisimme suomalaisina olla vähemmistönä.
Pilvipoutaisessa pikkupakkasessa vietetty aika sai vatsat kurnimaan. Onneksi Basecampin ravintola oli valmiina palvelemaan nälkäistä ja punaposkista seuruetta. Lohikeitto ja kasvissosekeitto katosivat lämmittämään reissulaisia.
Ruokailun jälkeen siirryimme Konttaisen pysäköintipaikan viereiselle Kuusamon Lintuyhdistyksen ylläpitämälle lintujen talviruokinta-alueelle. Kuukkelit ja hömötiaiset ihastuttivat meitä läsnäolollaan ja kamerat lauloivat. Päätimme palata aamulla, jolloin oli toiveessa hieman vähemmän ihmisiä ja enemmän aurinkoa.
Konttaiselta ajoimme Itä-Rukalle Juhannuskalliontien päähän lähelle Mastorinteiden yläasemaa. Positiivisena yllätyksenä huomasimme tykkyjen puissa olevan, vastoin oletuksia, oikein komeita. Tännekin palaamme vielä.
Ennen palaamista majoitukseen kävimme vielä tarkastamassa Kiveskosken mahdollisena koskikarojen kuvauspaikkana. Karoja koskella oli useita, mutta totesimme alueen olevan liian laajan ja kosken liian leveän meidän kuvaustarpeisiimme.
Lauantaina suuntasimme aamupalan jälkeen Konttaisen lintujen ruokintapaikalle. Tällä kertaa saimme nauttia myös auringon säteistä, jotka tosin eivät yltäneet kuusikon kätköihin saakka. Anja sai olla mallina kuukkeleiden ja tiaisten noutaessa maukkaita pähkinöitä hänen kädestään. Linnut tunnistivat eläinten ystävän eivätkä pelänneet yhtään, Oranssinpunainen lapanen lintuineen päätyi meidän kaikkien valokuviin.
Yllätysvieraana paikalle ilmestyi lumikko. Tuo veikeä ja vikkelä saalistaja oli allekirjoittaneelle aivan liian nopea. Yhtään valokuvaa en saanut tuosta valkoisesta vipeltäjästä. Onneksi seurassamme on nopeampiakin kuvaajia, joten sain ihailla heidän kuviaan tuosta pienestä pedosta.
Keskipäivän lähestyessä alkoi kuvauspaikalle kertyä runsaasti muitakin linnuista kiinnostuneita. Kielten sorinaa kuului joka suunnasta. Olin tunnistavani ainakin englannin, ruotsin, saksan ja hollannin kielen. Saattoi siellä olla vieraita muualtakin maailmasta.
Pakkanen oli hieman eilispäivää kireämpää ja kuvasaaliskin oli jo tyydyttävä, joten lähdimme kohti Käylänkoskea. Kosken rannoilla kulkevista poluista ja reilusta määrästä valokuvaajia pystyi päättelemään kosken olevan suosituin koskikarojen kuvauspaikka Kuusamossa. Aurinko paistoi ja koski ympäristöineen oli upea. Kovinkaan monta koskikaraa ei nyt ollut kuvausetäisyyksillä, mutta muutamasta kosken asukista tallentui muistikorteille mainioita valokuvia.
Yli kymmenen asteen pakkanen ja jo pitkä päivä luonnossa alkoi riittää innokkaimmillekin kuvaajille, joten päätimme etsiä hyvän ruokaravintolan.
Päätimme testata Talvijärven rannalla olevan ravintola Rukatontun. Valinta osoittautui erinomaiseksi. Kaikki kehuivat syödessään annostensa herkullisuutta. Palvelukin oli ensiluokkaista. Voimme lämpimästi suositella Rukatonttua.
Vaikka valokuvausnälkä oli jo hyvin tyydytetty, suuri osa matkalaisista palasi vielä Juhannuskalliontien päähän. Upeat iltavalot ja tykkypuut olivat reissun arvoisia.
Eikä siinä vielä kaikki. Illan pimetessä alkoivat revontulihälytykset piippailla itsekunkin puhelimissa. Jos jonkinlaista syytä olla lähtemättä ulos keksittiin. Anu oli kuitenkin päättänyt lähteä Kuusamoon valokuvausmatkalle, joten hän kiiruhti läheisen Kesäjärven jäälle ja sai pian seurakseen Anjan ja Annmaritin. Me muut tyydyimme kurkkimaan mökin ovelta ulos taivaalle.
Hyväkin matka tulee joskus päätökseensä. Sunnuntain aamupalan ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen alkoi kotimatka. Yhteisestä päätöksestä sovimme kahvitauon Suomussalmelle Jalonniemeen ja ruokatauon Kontiomäelle. Siellä halasimme toisillemme turvallista loppumatkaa.
Tällä matkalla mukana olivat seuran jäsenistä Anu Hinttala, Anja Hiltunen, Annmarit Puustjärvi, Tiina Haapakoski, Sanna Huttunen, Helena Karhu, Marsa Intonen, Jari Intonen, Matti Karhu, Kalevi Asikainen, Markku Ala-Ilkka, Veli Luukkonen ja Niilo Pirinen.
Tämän jutun kirjoitti seuramme matkavastaava Niilo Pirinen ja jutussa olevat kuvat ovat hänen kuvaamia.
Kiitos Niilolle onnistuneista matkajärjestelyistä ja mukavasta matkaseurasta!
