Vietämme parhaillaan keskikesän juhlaa, jonka tiimellyksessä monen näköiset ja kokoiset kamerat ja älylaitteet, joihin kameratoiminto sisällytetty, taltioivat ihmisten neronleimauksia sekä upeaa luontotunnelmaa. Juhlanajan päätyttyä ja sitä seuraavalla ”hiljaisella” viikolla sitten istutaan nokat kiinni tietokoneruuduissa ja mietitään mitä ihmeellisyyksiä voisi kuvankäsittelyohjelmalla kuvalle tehdä. Näin päästään itse asiaan, eli siihen, mikä on aitoa valokuvan työstöä ja mikä ei? Onko ylipäätänsä tänä makeuden sekä karkkimaisen kuvan aikana enää oikeastaan väliä, minkä näköisiä esimerkiksi luontokuvat ovat, paitsi, että karkkimaisen näköisiähän niiden pitää olla.
Makuasiahan se tietysti on, aiheuttaako yli saturoidut ”väritetyt” kuvat omassa mielessä negatiivista särähtelyä vai ei. Mustavalkoisuus on edelleen kova ja käyttökelpoinen vaihtoehto ja tyylikäs sellainen.
3 kommenttia
Mainio tuo Villen kääpä kuva, aivan kuin kielet tai törö huulet tojottaa kuvassa..Minusta mustavalkokuva toimii luontokuvassa silloin
kuin aihe on mahdollisimman simppeli, kontrasti korostaa kuvaa, mutta myös muissakin aiheissa sama asia..Luontokuva on mielestäni haasteellisempi, ainakin omissa kuvissa mitä olen kokeillut ei aina natsaa, mutta esim. joutsenet usvassa toimii tod. hyvin, kun kuva on simppeli, mutta esim. revontulikuva ei mielestäni toimi… Ja aina se, että muistaa, että kuvassa on neljä kulmaa…, mitä niihin sitten sijoitaakaan..Henkilökuvassa mv-kuva on mainio ja abstrakti tyyppisissä..Mutta haasteellinen on se, että kuvatessa muistaisi miten värit muuttuvat mv-kuvassa..
Hyvät kuvaajat, tehkää kuvistanne itsenne näköisiä. Ei ole väärin poiketa ”linjasta”. Kalevikin viittaa siihen, että mv kuvat ovat oma taiteenlajinsa ja niiden tekemisessä täytyy todella olla ajatus mukana.
Makukysymyshän tämä on. Mustavalkoinenkin sopii moneen kuvaan. Mutta se mihin sopii on jo eri juttu. Taitamaton mustavalkoinen kuva antaa vain kuvan taitamattomasta kuvaajasta.