Kevät tulee, oletko valmis? Mieli halajaa luontoon katselemaan ja kuulostelemaan, kaikkea sitä mielenkiintoista, mitä voi kuvata tai ihailla muuten vaan. Luonto herää eloon talven jäljiltä, kaikki kasvit, eläimet, äänet, tuoksut, lämpö, valo, jne.
Kevätaamuisin olen kuin unissakävelijä. Suuntaan kamerani kanssa autolle ja lähden päämäärättömästi ajelemaan ja tutkailemaan, löydänkö tänään mielenkiintoisia kuvauskohteita ja mistä niitä löydän. Isot pojat ovat kertoneet, kuinka he käyvät keväisin kuvaamassa lintuja lintutorneissa ja mitä lintulajeja he sieltä ovat bonganneet. Syttyi ajatus, miksi ei tällainen vähän pienempi tyttönenkin voi lähteä bongailemaan lintutorniin.
Tuumasta toimeen. Tiistai, herätys klo 3.30, kahvit termariin, kuksa ja eväät koriin, lämpimät vaatteet ylle, kamerareppu olalle ja eikun menoksi – suuntana Maaninka ja siellä Patalahden lintutornit. Aikaisesta lähdöstäni huolimatta matkalla huomasin, että olin vähän myöhässä. Aurinko aloitti jo nousuaan Lapinlahdella, Väisälänmäen tienoilla.
Tokihan minä matkan aikana mietin, että olisiko pitänyt pyytää joku mukaan mörön syötiksi. Perille päästyäni innostus karkotti moiset levottomat ajatukset mielestä. Auto parkkiin, reppu selkään ja luontopolkua eteenpäin kohti seikkailua. Voi sitä luonnon kauneutta aamuauringon säteissä ja sitä sirkutuksen määrää, joka ympäröi minut lintutorniin päästyäni. Ja entä se tunne, kun istuu tornissa, avaa termarin, kaataa kahvia kuksaan ja juo aamukahvia auringonnousun aikaan pakkasyön jälkeen.
Tornista oli mukava katsella maisemia ja sen eläviä. Monenlaista kulkijaa näkyi niin maassa kuin taivaallakin. Kurjet laskeutuivat ruokailemaan, kalasääski leijaili saaliin toivossa, joutsenet parveilivat, sorsat, telkät ym. vesilinnut uiskentelivat sulavasti siellä missä oli sulaa. Lokit kirkuivat, varikset raakkuivat, närhi ja fasaanikin tulivat kurkkimaan suon reunalle.
Ympärilläni oli kymmeniä lintulajeja, joita ei kaikkia minun lintutaidoilla tunnista. Kuvaaminen oli aika haastavaa, sillä useammat yksilöt olivat ”kaakanoita”. Lintutornikuvaus meinasi tosin mennä välillä nisäkäskuvaukseksi. Paikalle saapui uljas metsäkaurispariskunta, jänis loikki tornille polkua pitkin ja piisamipariskunta touhusi hetteikössä pesänrakennuspuuhissa.
Päivä meni todella nopeasti luonnonrauhasta nauttien ja välillä vähän kuvatenkin. Taidan olla hieman koukussa näihin erämaa maisemiin, sillä siellä sielu lepää.
Patalahden lintutornipäivä oli onnistunut irtiotto arjesta!
2 kommenttia
Hieno kuvakertomus Helenalta. Myös Sonkajärvellä on yksi erittäin hieno lintutorni ja upeat maisemat, nimittäin Hankalammen lintutorni. Minulla oli aikomuksena osallistua siellä tornien taistoon. Mutta kävin kaksi päivää ennen kisaa katsomassa lammen jäätilanteen. Oli umpijäässä ja lintuja vähän. Niinpä totesin ettei kisailla tänä vuonna täällä. Edellisenä vuonna siellä kisailtiin kesäisessä säässä. Parhaat ajat käydä Hankalammella on vielä edessäpäin.
Tornille on helppo päästä, Jyrkältä kuutisen kilometriä Laakajärvelle päin kunnes tulee Volokin polun opasteet. Siitä oikealle hiekkatietä 4 km. Tulee lintutornin viitta. Auto siihen parkkiin ja kävellen lintutornille n. 200 m.
Hyvä Helena, käyt heti tuumasta toimeen. Tälläistä toivos seurassa enemmänkin. On mukava lukea muiden kokemuksia kuvausmatkoilta. Ehkä minäkin saan aikaiseksi kertoa omat kokemukseni samasta paikasta. Sinulla on helppoa tuo eläinkuvaus, selfiessäkin on Karhu!