Ensimmäinen pysähdykseni oli tuttuun tapaan Kuusamon suuntaan mennessä Seitenjärven levähdysalue. Ensi töiksi hotelli helpotuksessa käynti, ja sen jälkeen vielä hieman jaloittelua. Ensimmäisen etapin maali sijaitsi Juntusrannassa, Arolan maatilamatkailu. Kumipyörät olivat jo kesämallia, joten hieman mietitytti mitenkähän äijän käy? Rajavyöhykettä kohti kääntyessäni huomasin onnekseni, että kesärenkailla pääsee hyvin.
Tarkoituksenani oli viettää kojuyö rajan pinnassa, ehkä jopa karhujen käyskentelyä seuraten? Ennen koijuille lähtöä Helena kertoili hieman tilan toiminnasta sekä historiasta. Nyt on torstai ja hän mainitsi, että maanantaina ei olisi ollut mitään asiaa näille perukoille kesärenkailla. Ajallaan lähdimme siirtymään kohti kojuja. Minä asetuin omaani ja kaksi muuta miestä omaansa. Alkoi odotus. Tunnit vierivät korppien ja lokkien kisailua seuraten, eikä karhuista ynnä muista suurpedoista näkynyt vilaustakaan. Aamulla kojujen luona ennen pois lähtöä toinen miehistä sanoi, että olivat ensimmäisen tunnin aikana nähneet vilaukselta karhun. Minä olin varmaan silloin keskittynyt siihen kahvin juontiin.
Mutta ei sentään kojureissua ilman kuvattavaa. Maakotka, merikotka ja haarahaukka olivat mieluisia kuvattavia. Ja tietysti se kettu on aina veikeä kaveri. Yö kojussa oli sangen vilpoisa, ja taisinpa saada pienen nuhanpoikasenkin. Onneksi takaisin tilalle tultuamme pääsimme lämpimään saunaan. Aamiaisen yhteydessä Helena kertoi olevan käsillä poikkeuksellisen kevään.Yleensä ainakin urokset liikkuvat, mutta ehkä naaraiden haluttomuus uppuroida oli saanut myös urokset vetämättömiksi. Toisen kojun toinen miehistä kertoi, että oli kahden aikaan yöllä nähnyt ahman. Minä tuhisin siihen aikaan kojuni laverisängyllä.
Mutta tuloa seuraa aina jossain vaiheessa myös lähtö. Niinpä minäkin itseni ravittua starttasin auton, ja käänsin sen keulan edelleen pohjoista kohti. Koukkaus Kuusamoon, ja vielä saman päivän aikana Taivalkoskelle viikonlopuksi proosan ja lyriikan opiskeluun. Ajankohta: 18 – 21.5.17.
Jätä kommentti