Inari 2019

Inari 20-24. 07. 2019

Olimme saaneet taas kasaan ryhmän innokkaita seuralaista, tällä kertaa 11 enemmän tai vähemmän innokasta valokuvaaja mutta sitäkin innokkaampaa matkalaista.

Vaikka reissuamme usein toisillemme tutussa porukassa on aina mukava saada uusiakin seuralaisia retkillemme mukaan. Niinpä nytkin saimme joukkoomme reippaan uuden seuralaisen, illanvirkun Antti aamu-unisen, joka toi nuoruuden virkeydellään ja avoimuudellaan mukavasti uutta eloisuutta matkaamme.

Kun yhteisiä matkoja suunnitellaan, niin joudutaan aina joskus tekemään muutoksia vanhaan jo hyväksikin todettuun, tarkoitus on kuitenkin, että mahdollisimman moni pääsisi halutessaan mukaan. Niinpä tällä kertaa matka toteutettiin viisipäiväisenä, joista kaksi meni matkustamiseen ja kolme perillä olopäivää käytettiin Kalevin ja Niken opastuksella retkeilyyn ja kuvaamiseen. Jäämme odottamaan palautetta, joka tapauksessa kiinnostusta retkiin on edelleenkin koska ensikesääkin jo kovasti suunniteltiin.

Matkaan lähdimme aika totutusti. Sanna oli jo muutamia päiviä aikaisemmin lähtenyt liikkeelle ja lyöttäytyi mukaamme Inarissa. Mattia ei Helenakaan pystynyt pidättelemään vaan Karhut olivat menossa pyörä katolla jo aamu neljältä. Matkalla hirviä kuvaten. Sovittu matkaanlähtöaika oli kuudelta mutta koska Hymerissä on 80 nopeusrajoitus niin lähdimme jo noin viiden maissa liikkeelle. Mukana oli Eino, Päivi ja Paula, joka teki viereensä vanhasta muistista tilaa Lauralle, joka ei kuitenkaan tällä kertaa päässyt mukaamme. Kalevi lähti omalla kyydillä ja olimmekin Tupoksella aamukahvilla yhtä aikaa. Riikka-Liisa ja Nikke hakivat vielä Antin kyytiin ja niinpä olimme taas kaikki innostuneina taipaleella.

Helena pudotti Matin pyörän kanssa kyydistä 55 km ennen Inaria ja totutusti vanhaan tapaansa Matti polki vauhdilla ohi majapaikkamme. Hymer oli 16:45 viimeisenä majapaikassamme Lomakylä Inarissa. Majoituimme kahdenhengen mökeissä, joihin olisi saanut lisävuoteella täytettyä lopunkin vähän lattiatilan niin nukuin Hymerissä ja kaikki pääsivät majoittumaan kaksihenkeä per mökki. Matkan ainoita huonoja puolia oli, että olimme erimökeissä mutta yhteisen aamupalan söimme läheisessä ravintola Aurorassa, jossa suunnittelimme päivän ohjelmaa. Koska Helena oli pudottanut Matin kyydistä ja Matti oli nukkunut osan yöstä, tosin kuumasta mökistä johtuen, ulkona kapealla terassin penkillä, olikin matkamme ensimmäinen kohde sopivasti Sovintovaara.

Sovintovaara n 320 m korkea vanha käräjäpaikka. Ruotsin ja Venäjän välille solmitun Täyssinänrauhan raja 1596 on kulkenut Sovintovaaran kautta. ( Tiilikan-järven kautta kulki sama raja jossa vanha rajakivi on nähtävissä. ) Paikalla on esillä Lapin sotahistoriaa sekä ulko- ja sisänäyttely Inarin järven historiasta ja kahvila näköalapaikkoineen. Vaaralle oli jyrkkä tie, jolla pysähdyimme paluumatkalla kuvailemaan maisemia.

Iltapäivällä kävimme risteilyllä Inarin järvellä Ukonsaaressa, joka on noin 30m korkea saari 11 km päässä Inarin kirkonkylän edustalta. Ukko oli inarinsaamelaisten tärkein miespuolinen jumalolento, jota palvottiin 1800 luvun lopulle. Risteily tehtiin Inarissa suunnitellulla ja rakennetulla katamaraani aluksella. Matkaa joudutti kolmella kielellä kerrotut mielenkiintoiset opastukset.

Illan mittaan kävimme vielä Jäniskoskella kuvailemassa. Jäniskoski on toiseksi viimeinen koski ennen Alakoskea kun Juutuanjoki laskee Inarinjärveen.

Seuraavan aamupäivän vietimme Inarin kirkonkylässä sijaitsevassa Siida saamelaismuseossa ja luontokeskuksessa. Siidan päänäyttely kertoo saamelaisten historiasta ja kulttuurista sekä pohjoisimman Lapin luonnosta. Inarijärven rannalla Juutuajoen suulla olevassa saamelaismuseon kohteessa on ollut asutusta jo kivikaudella ja varhaisella metallikaudella, 6000 – 2000 vuotta sitten. Auditoriossa oli Martti Rikkosen revontulikuvista koottu noin 10-minuuttinen multimediaesitys ”Aurora Aanaar”. Ulkomuseo oli myös tutustumisen arvoinen, noin 800 m pitkän polun varrella oli hirsirakennuksia, erilaisia siirrettäviä kotia ja turverakennuksia. Polun varrella on lähes 50 erilaista tutustumiskohdetta. Lämmin ilma alkoi vaatia veronsa ja katseltavaa tuntui olevan enemmän kuin jaksoi ja pystyi vastaanottamaan.

Iltapäivällä suuntasimme matkamme Lemmenjoen kansallispuistoon Ahkun tuvalle, josta olimme varanneet venekuljetuksen Ravadaskönkäälle. Paikalla oli hyvin leppoinen tunnelma ja matkankin jokainen maksaisi vasta palattuamme pullakahvien merkeissä. Nikestä se oli hyvä järjestely, jos joku sattuisi hukkumaan niin ei tarvitsisi turhaan maksaa matkasta. Nooh… venematkahan oli hyvinkin turvallinen ja miellyttävä kokemus. Pitkä jokivene kuljetti meitä taitavan kuljettajan ohjaamana tasaisen vauhdikkaasti Lemmenjokea ylävirtaan noin 20 km matkan Ravadaskönkäälle. Vauhdiksi mitattiin 27 km/h, joka oli Matin ”normaalia” pyöräilyvauhtia, tuskin pysyisin siinä vauhdissa edes sähköpyörällä kovin pitkään mukana. ( Matillehan alle 50 km pyöräily käy juuri ja juuri alkulämmittelystä. )

Rantautuessamme putoukselle maailman pienuus kävi taas kerran todeksi. Rannalla oli ryhmä vaeltajia, joista yksi osoittautui Riikka-Liisan työkaveriksi 20 vuoden takaa. Jos olisin yhtään romanttisempi luonne niin pitäisin kohtaamista 20 vuoden jälkeen Lemmenjoella vähintäänkin johdatuksena, mutta kun en ole niin eipä siitä sen enempää. Kuvaamaan Ravadasköngästä, sitä vartenhan tänne tultiin. Vai mitä Antti?

Kolmantena päivänä ohjelma oli vapaamuotoista ilman etukäteen suunniteltua kohdetta. Osa porukasta lähti Kaamasen suuntaan Toivoniemen lintutornille, josta jatkoimme matkaa Kaamasen kievariin. Ne ketkä jaksoivat, kuvasivat ja vierailivat vielä lähialueella ja poronkäristystäkin tietysti syötiin. Ja haikeina suunniteltiin seuraavan päivän kotimatkan aikatauluja.

Ja niin kuin arvata saattoikin, kun saavuimme aamupalalle, olivat Karhut jo hyvän matkaa menossa kotia kohti. Tutuksi tullut tarjoilija, joka tiesi kotiinlähtösuunnitelmistamme, kyseli missä aiomme yöpyä seuraavan yön. Kerroin aikovani nukkua kotona, jos lukkoja ei ole vaihdettu ja avain käy vielä oveen, nokotiin tullessa ovi ei ollut edes lukossa. Antista ei tainnut vielä olla aivan varmaa  mutta aamupalan jälkeen Niken autoon hän kuitenkin meni. Eli ilmeisesti Sannaa vaille kaikki nukkuivat seuraavan yön tyytyväisenä kotonaan. Sanna lähti vielä jatkamaan matkaa Hossan kautta kotiin. Niin ja Kalevi mökille herkuttelemaan kalakeitolla.

Kiitos kaikille.

Niilo Pirinen ja Kalevi Asikainen hoitivat järjestelyt, mukana Helena ja Matti Karhu, Päivi Tolonen, Sanna Huttunen, Paula Jääskeläinen, Riikka-Liisa Kajanus, Antti Ruuskanen, Eino Kauppinen ja Jari Intonen.