Lintusuo 2024

26. – 27.04.2024 Lahnasten Lintusuo.

Perjantai iltana kokoonnuimme Lahnasten Mäkipirtille, entiselle kyläkoululle. Tarkoituksenamme seurata kameroilla teerien kevätaamuista huumaa Kärkkäisen Jorman kuvauskojuista Lintusuon laidalta. Tämä on jo kolmas kevät, kun Kameraseuran kanssa kokoonnumme näissä merkeissä. Aivan aluksi nautimme maittavasta ruokailusta jutustelun lomassa.

Täysin vatsoin siirryimme seuraamaan Vainion Samuelin käden taitoja. Samuel oli hyväpuheinen sympaattinen mies, joka pystyi puhumaan ja yhtä aikaa käyttämään puukkoa, ilman että kumpikaan toiminto olisi häirinnyt toistaan.

Alkuun käytiin läpi puukon teroitusta, terän teroituskulmaa ja kierteen hiomista pois terästä. Sopivan puun valintaa ja puun alkuvalmisteluja ennen kuin itse työhön päästäisiin. Alkuksi pientä palikkaa vuoltiin sopivaan muotoon ja kokoon, jonka jälkeen päästiin itse työhön. Palikan molemmille puolille kolottiin kahdet kolot. Tässä vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaista käsitystä, miten tuosta palikasta syntyisi lentävä lintu. Sieltä se kuitenkin rauhallisesti työstäen leppoisan jutustelun lomassa pyrähti viimein lentoon.

Kahvit vielä joimme ja pikkuhiljaa aloimme itsekuin etsiä paikkaa, johon kellahtaisimme hetkeksi pitkäksemme odottelemaan aamukolmen herätystä.  Herättyämme aamuyön pimeinä tunteina täytimme termoksemme kuumalla juomisella ja pakkasimme varusteemme kahteen autoon. Ajoimme metsäautotietä muutaman kilonmetrinä päähän, suon laidassa oleville kuvaus kojuille.

Tilaa meillä oli ruhtinaallisesti, asettauduimme kolmeen kojuun, kaksi kuhunkin. Veli ja Jari, Nikke ja Kalevi sekä Tiina ja Riitta omiin kojuihinsa. Kun kamerat oli aseteltu kuvausaukkoihin valmiiksi, olikin aikaa aamun valkenemista odotellessa nauttia aamun ensimmäiset kahvit eväiden kera.

Aamun valjettua lennähti paikalle viisi koirasta, jotka aloittivat välittömästi pienen keskinäisen nahistelunsa. Välillä sivusta seuraillen ja välillä toisiaan uhitellen ja mittaillen toistensa keväistä taistelukuntoa. Kun kaksi naarasta lennähti paikalle, saivat nämä pientä lisävipinää aikaan koiraisiin mutta aika vaisulta kuitenkin keväiset taistelut vielä tuntui. Ilmeisen pettyneinä tarjontaan naarat kuitenkin poistuivat paikalta ja koiraat jäivät vielä keskenään hiomaan kuntoaan. Aamu kahdeksan aikoihin nekin poistuivat paikalta, keräämään voimiaan seuraavaa aamua varten. Niinpä mekin keräsimme kampeemme ja lähdimme kotia kohti tyhjentelemää muistikorttejamme.

Kiitos Savon Kuvauskojut, Lahnasten Mäkipirtti ja Samuel Vainio.

-Jari