Jättiläisenmaa 2020

07-09.02.2020

Talven perinteisen kuutamokuvauksen kohteeksi oli tällä kertaa valikoitunut Paltamon, 294,7 metrin korkeudessa olevan Kivesvaaran Jättiläisenmaa.

”Jutut Paltamon ja Oulujärven jättiläisistä ovat sekoitus totta ja tarua. Totta on, että maailman kymmenestä pisimmästä miehestä eurooppalaisia on viisi, joista kolme on suomalaisia. Kaikkien kolmen sukujuuret johtavat Paltamon emäpitäjään.

Daniel Cajanus ( 247,5 cm ) syntyi Paltamossa 1703. Pitkänä suomalaisena tunnettu ja arvostettu Pitkä-Taneli työskenteli useissa eurooppalaisissa sirkuksissa. Tanelin sisko oli 220 senttinen Anna Cajanus.” ( Paltamon matkailuesiteestä. )

Määräaikaan mennessä meitä oli kymmenen ilmoittautunutta. WhatsApp ryhmässä oli jo käyty jonkun aikaa viestittelyä ja innostus lisääntyi sitä mukaa mitä lähemmäs lähtö tuli. Itse saunassa palvattua kinkkua, karjalanpiirakoita ja kirsikkasuklaakakkua olisi mukavan seuran lisäksi ainakin tiedossa. Valitettavasti Kalevi ei kuitenkaan tällä kertaa päässyt mukaamme, joten lähdimme yhdeksän hengen miehityksellä kohti Paltamoa.

Perjantaina ensimmäinen viesti puolenpäivän jälkeen tuli yllättäen Nikeltä ja Raililta, ”lähdimme kohti Paltamoa”. Veli vastasikin heti ” Minneepä ruppeen lastoomaan aatoo ja lähen tulemaan”. Ihmettelinkin jo, että kerkesikö joku lähteä liikenteeseen ennen Helenaa ja Mattia, mutta Helenalta tulikin viesti ”Ollaan Kainuunmäessä… ” Perinteet jatkui niin kuin pitääkin. 😊 Hymer kävi hakemassa Päivin kyytiin ja lähdimme kohti Paltamoa. Sanna tulisi perässä, kunhan töistä pääsee.

Matkaan lähti Helena ja Matti, Raili ja Nikke, Jari ja Marsa, Veli, Päivi ja Sanna.

Kivesvaaran juurella alkoi hiukan jänskättämään tulisiko lumiketjusulkeisia kuten aikoinaan Kolin Kotkanpesällä mennen tullen. Ketjuja en kuitenkaan laittanut ja vaikka neljän kilonmetrin nousu olikin paikoin mutkainen, niin kovin jyrkkiä kohtia nousussa ei onneksi ollut. Kuitenkin sen verran liukasta, että kolmosella luistonesto rupesi jarruttelemaan menoa ja kakkosella muutama pätkä noustiin, mutta ylös päästiin ”kuivin jaloin”.

Majoituimme saman rakennuksen, 6 ja 4 hengen huoneistoihin. Molemmissa huoneistossa oli takka ja sauna, jotka olivat viikonlopun aikana ahkerassa käytössä. Olimme kaikki koolla jo niin perinteiseksi käyneellä kuutamokuvareissulla, että ilman sääennusteiden ja ulos katseluakin olisimme tienneet, taivas olisi paksussa pilvessä. Edellisenä yönä oli ollut pilvetöntä ja taivaalla kirkkaat revontulet. Tähän olimme jo niin tottuneita, että osasimme nauttia siitä mitä oli tarjolla, saisimme nukkua kaikessa rauhassa, ei tarvitsisi kukkua kylmää yötä ulkona kuuta kuvaillen. Kun Veli nosti jo perinteisen palvikinkun pöytään, uunin menivät karjalanpiirakat lämpiämään, kahvinkeitin alkoi purpattamaan ja kahvikaakut oli pöydässä, alkoi huoneessa tapahtua tasaista liikehdintää keittiön ja sohvan välillä. Oli taas helppo muistaa, miksi näille reissuille on aina niin mukava lähteä.

Täysin vatsoin, lämpimässä mökissä osasimme nauttia pilvisestä taivaasta ja aloimmekin valmistella kaikessa rauhassa yöpuulle asettautumista. Vaikka joukkomme olikin enimmäkseen arvokkaasti vanhentunutta porukkaa, tai ehkä juuri siitä syystä, alkoi aamuyöstä huoneistossa tapahtua liikehdintää vessan suunnalla. Ja mitä varovaisemmin ovea koitti avata sitä varmemmin ja äänekkäämmin se narisi yön hiljaisuudessa, anteeksi.

Kahvinkeittimen porina ja kahvin tuoksu houkutti porukkaa keittiöön, herätyskahvit ennen valmista aamupalaa. Nikkekin nousi ylös valitellen, ettei silmäntäyttä ollut nukkunut koko yönä. Pikkuhiljaa suunnistimme Arctic Giant hotelliin emännän kattamalle maukkaalle aamupalalle. Mikäpä oli aamupalaa nauttiessa, ikkunassa aamusumuinen talvinen vaaramaisema, isäntäväki piti meille seuraa ja kertoilivat toiminnastaan Jättiläisenmaassa. Pääsimme vielä tutustumaan isännän kanssa eritasoisiin huoneistoihin ja mökkeihin, ”linnunpönttöihin”. Hienot ja siistit olivat puitteet, ”keskellä ei mitään”, joka olikin yksi paikan vetonauloista.

Sitten alkoikin taivas aueta ja maisemat kirkastua, kuin tilauksesta. Pääsimme kuljeksimaan jonkun kilonmetrin mittaista kelkkauraa lumisella vaaranlaella tuulettomassa päivänpaisteessa. Edellisenyön pilvisestä kuutamosta ei ollut muistoakaan. Niin ja Matti kävi perinteisillä suksilla jossain Paltamon laduilla hiihtämässä jonkun kympin. Päiväkahvit juotuamme lähdimme suunnistamaan Varisjoelle, u-käännöksiä tehden ja toisillemme vilkutellen saavuimme Kivesjärven rantoja ajellen lumiselle Hakasuon myllylle. Hyvällä tuurilla olisi avoimena virtaavassa koskessa voinut nähdä Koskikaroja, mutta ei tällä kertaa.

Pistäydyimme vielä Paltamon taajamassa ostoksilla. Ruokailun olimme ajatelleet hoitaa tällä kertaa valmiilla peruna- ja muilla salaateilla ja makkaraa takassa paistellen. Paluumatkalla Matti halusi nousta jalan lopun neljänkilonmetrin nousun vaaralle. Tämä poikkesi sen verran totutuista perinteistä, että nyt ei Matti pystyisi menemään ohi majapaikastamme, jos ei vaan lähtisi umpihangessa laskeutumaan vaaran toista puolta alas. Eipä mennyt tällä kertaa vauhdilla ohi, saunaan ja syömään.

Matti ja Nikke rasvasivat oven saranat. IPK:n pelin ja iltakahvien jälkeen alkoi punkka taas vetää kutsuvasti puoleensa, eikä aamuyöllä saranatkaan häirinneet yöunia.

Aamu alkoi taas kahvilla ja tavaroiden pakkaamisella. Ulkona oli tasaisen hamaan sumuista. Täyttävän aamupalan ja isäntäväen jutustelun jälkeen alkoi lumen puhdistus ja autojen pakkaus, oli kotiinlähdön aika. Sanna kävi vielä kotimatkalla tervehtimässä Kajaanin joutsenia.

Kiitos taas kaikille.

-Jari